Äidin muistolle

2.5.1925 - 12.12.2004

 

”Taivaallinen Isä,

äidin kuolema viiltää

syvältä sydämeni tuntoja.

Yhä uudestaan menetyksen jälkeen

olen palannut

lapsuuden huolettomiin päiviin,

varjottomiin kesiin

ja äidin rakkauteen.

Aina hän jaksoi.

Jaksoi opastaa ja ohjata.

Hän herätti kouluun,

ymmärsi kiukkuni

murrosiän kapeikoissa

ja valvoi vuoteeni vierellä

kun sairastin.

Ei hän laskenut tunteja,

ei tehnyt tiliä tekemistään,

ajatteli vain parastani.

Enkä minä osannut siitä kiittää,

kun olisi ollut kiitoksen aika.

Toki me riitelimme, kai se kuuluu asiaan.

Mutta kuinka anteeksiantamisen virta

pyyhki pahat sanat

ja teot silmistämme

ja kirkas valo leimahti sydämeen.

Taivaallinen Isä,

tunnen itseni tyhjäksi.

Ei ole enää häntä,

joka huolehti

aikuisuuteen saakka minusta.

Syvältä sydämestä

nousee kiitos äidistä,

hänen rakkaudestaan ja elämästään.

Hänellä oli avara sydän ja rukous,

rukous, jossa nähtiin vaivojen alla

sinun sylisi turvallisuus.

Anna se sylisi avaruus

minunkin sisismpääni.

Kiitos äidistä

hänen turvastaan ja hoivastaan

taivaallinen Isä”

(OS 4/2005,nro33, Pirjo, KIITOS)