Tervehdys, pitkästä aikaa, täältä hankien keskeltä. Ja pakkasen! Meillä on täällä muutama hyvin ratkaisevaa ongelmaa ;)  Siis tuolla tarkoitan lähinnä hyvinvointia. Miehellä meni talvilomaviikko lumia kolaillessa....samoin lomautusviikko ja ... mitä vielä jatkossa. Ja tietysti lämmitys. Tämmöinen mummonmökki kun lämmitetään puilla, niin puunhakkuuta ja rahtaamista vaaditaan. Siihen on onneksi käytettävissä vesikelkka. Että on muuten hyvä peli! Siis silloin kun on lunta edes vähän.

Eipä tietty liikunta pahaa teekään, raikkaassa ulkoilmassa. Koirien kohtalo on sitten vähän tylsempi. Ja sen ne kyllä osaavat ilmaista. Tarhassa niitä ei missään tapauksessa voi pitää tarpeidentekoa enempää. Sen kyllä näkee koirista, kun palelu alkaa. Mutta kun sisälläkin on tylsää, tylsää, tylsää,.....

Lenkillä tietty voisi käydä, mutta kun  minusta ei taas siihen ole. Hyvä, kun edes postilaatikoille olen uskaltautunut. Pari kertaa näet kaaduin tuossa ennen joulua ja aikaa meni toipumiseen. Siitä jäi jonkinmoinen kammo. Ja kun vielä hengityselimistö ei oikein toimi, varmaan henkeen ottaa muillakin, niin lenkille lähtö pakkasilla on vaikeaa. Ja sitten kun olisi lauha keli, tulee lunta niin, että joka paikka on yhtä pöperöä. 

Että tuo sitten siitä valitukseta. Muuten vuosi on alkanut aika hyvin,  jos ei ota huomioon vatsatautia ja auton hajoamista! Että sillä lailla ;)

Kaikkinensa kuitenkin mukavaa, kun pikkuhiljaa päivätkin ovat kirkkaampia, vaikkei aurinko vielä paistakaan. Harrastuspiirit, tilkkuilu ja keramiikka täyttävät viikot. Joskin ensimmäinen viikko jäi väliin. Saa nähdä kuinka käy tällä viikolla... Keramiikka olisi tänään, mutta keli tien päällä on suorastaan kammottava. Ainakin sentin (cm) vahvuinen riite hangella ja varsinkin tiellä ! Voipi olla, ettei uskallus ihan riitä moiseen. Paluumatkan joutuu kuitenkin tekemään illan pimeässä....

Tässä hyvin kuvaava kuva lumen määrästä. Joskin tämä on otettu viime keväänä Saariselällä. Mutta täälläkin keskisuomessa näky on paikoiten samanlainen. Mummonmökkimme katollakin oli samanlaiset, joskin pienemmät. Mies pudotteli niitä pikkuhiljaa pois, etteivät väännä rännejä ja peltikaton reunaa ihan mutkille. Katolle ei kyllä ole mitään asiaa ilman turvavälineitä, sanon minä.

Nyt pitäisi uskaltautua kauppareissulle. Onneksi matkaa ei ole muutamaa kilometriä edemmäs, huoh. Postista odotan mielenkiinnolla paria terveysruokavaliokirjaa ja mikä innostuttavampaa, yhtä tilkkuilukirjaa paper piecingistä. Tilkkuiluakaan en ole kesän jälkeen harrastanut muiden kiireiden vuoksi, joten nyt ajattelin josko pääsisin taas harrastukseni pariin. Riippuu tosin paljon tuon selän kunnosta. Se kun on reistaillut koko syksyn. Ja kuntoutustuki- ja eläkeasiat ovat edelleen vaiheessa.

Tässä vaiheessa toivotan kaikille

ANTOISAA

ja

TAPAHTUMARIKASTA UUTTA VUOTTA !!