No niin. Nyt on sitten noudatettu lääkärin määräystä nettipelaamisen suhteen. Ilman rahaa olen pelannut, mutta silti ikäviä seurauksia Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Kas kun innostuin mitä ilmeisimmin liikaa, jäin koukkuun. Ja eihän hiirikäsi siitä tykännyt, ei tietenkään. Siihen sitten rannetuki, keilailuharrastuksesta jäänyt. Mutta sitten tuli toppi. Hartiat, lähinnä oikean (hiiri-) käden lapa oli ihan jumissa. Niinpä tuli pakkolepoa kaiken sen suhteen, mikä liittyy hiiren käyttämiseen!

Joo. Sanokaa vaan ääneen... hullu mikä hullu. Oli se sitten vaikka pelaaminen koneella.

Tällä hetkellä tuntuu jo paremmalta, hiiren käyttöä kun rajoittaa. Eli pelaaminen jää vähäksi aikaa... ainakin melkein.

Lopputulema. Ei pidä ottaa aina niin tosissaan noita lääkäreiden määräyksiä

Toukokuu on hyvässä vauhdissa menossa, kohti kesää kaikesta päätelleen mennään. Pihahommia olen tässä viikonpäivät suunnitellut. Eikös hyvin suunniteltu ole puoliksi tehty? Josko jaksaisi tänä keväänä vähän enemmän. En vaan tiedä mistä kummasta otan sitä aikaa?!

Vaikka tässä kotirouvana ollaankin, niin ei tahdo oikein saada aikaiseksi kaikkea, mitä haluaisi. Olenkin tullut siihen tulokseen jo aiemmin, että tehdään mitä keretään. Mutta arvatkaa vaan, muistaako sitä aina. "Ressiä" pukkaa välillä oikein kunnolla. Pitäis sitä, pitäis tätä.... sitku.... tiedätttehän "taudin" ?

Isäntä on sen sijaan saanut töissä käynnin lisäksi paljon aikaiseksi. On pilkkonut ja pinonnut puita oikein urakalla. Pihaltamme kaadetuista vanhoista kuusista tuli puuta niin, että mihin ihmeeseen ne kaikki laitetaan? Ei kuulema mahdu liiteriin, joten katokset aikoi puumies niihin väsätä. Säilyyhän ne ulkonakin. Ja on ensi talven ja sitä seuraavankin puut.

Pitkästä aikaa tarrauduin digikameraankin tuossa puuprojektin aikana (joka muuten pinoamisen merkeissä jatkuu vielä. Vihdoin sain nimittäin kameraan sellaiset ladattavat patterit, joissa pysyy virta enemmän kuin pari tuntia. Edellisten kanssa kuvaaminenkaan ei oikein maistunut, kun sai pattereita aina olla lataamassa.

Kuvaamisen innossa otin kuvia rutkasti puiden pilkkomisesta ja tein "löytöjä" pilkotuista puista. Kauniita yksityiskohtia. Koska puut on halottu konevoimalla, jäävät kaikki oksankohdat yms omaan muotoonsa.

Mutta on se kuulkaa vaan niin, että ei se ihan suitsait käy tuollaisten kuvienkaan hyödyntäminen. Ainakin meikäläisellä menee aikaa ja "tupakkaa", kun niitä sitten siirtelee koneelle, CD:lle turvaan ja vähän yrittää niitä rustaillakin uuteen muotoon. Mutta jotain kuitenkin. Varsinkin kollaasien teko on hidasta, mutta kiehtovaa. Vaatii vaan rutkasti harjoittelua.

Niin. Tuollainen on meidän pihan kevät tällä hetkellä. Viime syksynä huonolle siivoukselle jääneistä kukkapenkeistä ovat ensimmäisenä kasvunsa aloittaneet krookukset (vai lienevätkö sahrameita?). Kuten keinukuvasta voi havaita, maa ja piha näyttää tasaisen harmaalta. Vaan eiköhän se kesään mennessä.....

Ja iloisesta Inkastammekin piti ottaa pitkästä aikaa kuvia. Tässä onnistunein useasta otoksesta. Se tuossa digikuvauksessa onkin mahtavaa, että voi räpsiä kuvia lähes rajattomasti ja sitten valita parhaat. Ainakin eläinten kohdalla on niin, etteivät ne juuri kamerasta ymmärrä.

 

 

Äitienpäivä on sunnuntaina, joten kaikille

 

ÄIDEILLE

Hyvää äitienpäivää