Niin meinaan kumminkin tehdä, jotta saan menneisyyden pois omaltatunnoltani

Meinaan niitä syksyn kuluneita viikkoja ilman blogia ja muuta mukavaa toimintaa, pelkää byrokratiaa ja sairastelua

Kun kerran otin kuviakin sitä varten. Siis palatkaamme ajassa viime syksyyn.

Minulla on tapana ollut noiden pihamarjojen (lue: viinimarjojen ja karviaisten) kanssa toimia niin, että mies kerää ne pakkaseen. Minä sitten aloitan mehustushommat, kun on sen verran vilpoista, että puuhellassa voi pitää tulta.  Eli reilu viikko oli sitten tätä:

Neljäkymmentäviisi litraa sekamehua. Kokeilin aivan uutta meillä, koska yleensä mehuja tulee hyvin vähän juotua kahteen pekkaan talvisin.

Naapurista sain hyvän vinkin sekoittaa mehuun vadelmaa. Ja nimenomaan luonnonvadelmaa, jossa maku paljon vahvempi kuin puutarhavatussa. Ja tietysti piti sitten vielä vähän itsekin kehitellä, laitoin punaiset ja mustat sekaisin. Ja hyvää on. Jo nyt on juotu mehua enemmän kuin aikaisempina vuosina. Hyvä niin.

Kimmokkeena mehustamiseen toimi myös kalastusviikko, eihän sinne pakkaseen olisi kaloja mahtunutkaan. Marjoja tuli tänä vuonna sen verran, jopa puutarhavatutkin innostuivat tuottamaan marjaa ennen näkemättömällä tavalla.



Meillä muiskustaminen tarkoittaa sitä, että mies ramppaa järvellä muikustamassa. Siis aamulla kukonlaulun aikaan verkoille, kalojen nyppiminen verkosta ja verkot takaisin järveen. Vierähtää siinä sivussa sitten aikaa myös nuotiolla istuksien kaveriporukalla.

Minäkin pääsin naapurin emännän kanssa yhden kerran mukaankin. Paransimme nuotion ääressä maailmaa kaikin tavoin miesten huhkiessa kalaverkkojensa kimpussa. Pakko heidänkin oli välillä käydä käsiään lämmittelemässä ja sumpilla.

Kaikkinensa muikkuviikolla minulle sitten jäi muikkujen puhkominen ja pakkaseen laitto. Niin ja tietysti huolehtiminen siitä, että isäntä pysyy kunnon ruokinnassa kotona käydessään.

Suosittelen muuten omasta ja muidenkin kokemuksesta kalojen pakastamista veteen. Säilyvät huomattavasti paremmin. Edesmenneeltä anopilta sain aikoinaan neuvon ja sitä olen noudattanut hyvin tuloksin.

Loppuvuotta sitten täyttivätkin joulujutut...

Nyt on sitten aloitettu uusi vuosi toisenlaisissa merkeissä. Hirrrrrmu kylmää ja lunta enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Vaan mukavaa, että on talvi!

Vakuutusyhtiö antoi päätöksen määräaikaisesta työkyvyttömyydestä ensi vuoden tammikuun loppuun. Joten tänä vuonna, jos ei nyt kummia satu, saan nauttia käsillä tekemisen riemuakin.