Taitaa tuossa meikäläisen kalenterissa olla joku vika. Kas, kun jotenkin kuvittelin vain pitäväni pienen tauon blogailusta. Ja nyt yhtäkkiä kalenterin yläreunassa lukeekin lokakuu. Kuinka tämä on mahdollista?

Siis kesätauko vähän venähti. Olen kuitenkin ollut "haistelevinani", että niin on käynyt monelle muullekin. Eli tästähän ei sitten ole muuta suuntaa, eteenpäin.

Täällä on kyllä jo syksyn merkkien lisäksi havaittavissa pientä talven tuulahdusta. Pakkasesta ja rakeista on saatu nauttia. Kesäkukat on kiikutettu pois ja havuja aseteltu tilalle. Maisemassa ei havaittavissa kukan kukkaa.

Tuplat ovat löytäneet tiensä takaisin ikkunoihin ja lämmityskausikin on aloitettu. Tosin vain yhdellä "pöntöllä", hella on vielä koskematon. Hmm. Jostain syystä sen päälinen on täyttynyt kesän aikana. Pakasterasioita ja jonninjoutavaa. Siihen on lykätty missä on ollut vähänkään tasoa jäljellä. Nyt on keskityttävä taas suppeaan toimintaan, kun se keväällä on lähtenyt rönsyilemään joka suuntaan. Se on tätä mummommökkiasumista. Kesällä tilaa on runsaasti, kun voi levittäytyä pihan puolelle, talvella sitten ähistään pienissä tiloissa. Kaikkeen tottuu.

Flunssaa on pidetty viikko, ilman kovempaa kuumeilua, joten ei possuflunssaa. Mutta tukkeessa kaikesta huolimatta olipa tauti sitten mikä tahansa. Menee niin sanotusti maku kaikkeen, kun on tukkoinen olotila.

Tilkkukilta aloitteli jälleen toimintansa, perjantaina olisi jälleen kokoontuminen. Näyttelyn merkeissä. Nii-in. Joulukuussa olisi tarkoitus pitää ensimmäinen ihka oma näyttely. Pienimuotoinen, harjoittelua suureen koitokseen, jota olemme tuleville vuosille suunnitelleet. Jahka saamme oman blogin killalle pystyyn, niin saatte lukea haaveistamme ja seikkailuistamme tarkemmin.

Osa kesästä on mennyt myös aina yhtä hankalien asioiden, tukiasioiden sun muun hoitoon. Ei ole lääkäreitä, lausunnot myöhästyy, lähetteet katoavat kuin tuhka tuuleen. Ei se siitä näköjään muuksi muutu. Onneksi pientä rauhaa taas muutama kuukausi, ellei sitten tule ylläreitä. Sitten taas hampaat irvessä taisteluun.

Kesä vierähti kyllä tosi nopeaan tahtiin. Viimeisenä suurena tapahtumana oli pari viikkoa sitten puutalkoot. Ja eivät ihan mitkään turhat puutalkoot olleetkaan! Yhdeksän komeaa kuusta, keski-iältään noin 50v kaadettiin pois. Osan olisin halunnut pitääkin vielä, mutta teknisistä syistä ei käynyt päinsä. Sanoivat metsurit. Miehen siskonmies on kyllä eri hyvä noissa hommissa. Ja apupoikina olleet miehen pojat totesivatkin jollain tauolla: " Ei kyllä ikinä uskoisi, että tuollaiset "vaarit" vaan jaksavat teutaroida puiden kanssa". Niinpä niin, pantteri ei pääse pilkuistaan eivätkä nuo moottorisahamiehet ikuisesta halustaan kaataa puita. Niin se vaan on.

Kuusien tilalle tulee aita, jonka suunnitteluun yhdessä naapurin eläkeläisopen kanssa saatiin aikaa kevääseen. Sitten pääsee tekemään istutussuunnitelmiakin. Ihanaa : ) Viime vuosina ei paljon ole puutarhasuunnitelmia tullut tehtyä. Vaikka eipä kyllä olisi tarvinnutkaan. Nyt voikin sitten suunnitella senkin edestä. Ei mitään kallista, mutta jotain. Aika omavarainen taimien suhteen olen, joten uskon, että selvitään.

Tässä nyt päälimäiset. Tästä se sitten pikkuhiljaa käynnistyy. Talvikausi.

Laitan tähän kuvan viimeisestä kesäkukastamme, keijunmekosta. Se oli oivallinen valinta paahteiselle eteläseinälle. Ensimmäinen kokeilemani, joka kesti koko kesän katsottavana ja on edelleen vielä väreissään. Sen myötä toivottelen blogistaniaan kaikille oikein kuulaita ja kauniita syyspäiviä.

Ps. Kukka on istutettuna saviruukkuun ja sen asetin vanhan kirnun päälle. Miehen kotoa peruja.. vanha  ; )