... pillit pantu pussiin.

Aikansa kutakin, niinkuin esimerkiksi tohtorinväitöstilaisuus karonkka!! Vaikuttavaa ja kivaa. Ensimmäistä kertaa elämässäni, todennäköisesti myös viimeistä, olin mukana  tohtorinväitöstilaisuudessa!

Ystävättäreni Eija, jo lapsuudesta asti,  väitteli viime lauantaina tohtoriksi Tampereen yliopistossa. Työ tohtoriksi on vaatinut  pitkän ajan panostuksen ja ahkeroinnin, joten tiesin, että kutsu tulee sitten, kun on sen aika. Ja nyt väitöstilaisuus oli viimein ajankohtainen.

Aiheena hänellä oli informaatiotutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja "Morphological Problems in IR and CLIR Applying linquistic methods and approximate strinf matching tools".

Tuo edellinen on suomennettuna "Tiedonhaun ja kieltenvälisen tiedonhaun morfologiset ongelmat. Liingvististen metodien ja sumeiden merkkijonotäsmäytysvälineiden soveltaminen."

Vastaväittäjänä hänellä oli Associate Profesor Douglas Oard (University of Maryland, USA) ja kustoksena toimi akatemiaprofessori Kalervo Järvelin.

Aihe ei, sanottuna englanniksi tai suomeksi, herättänyt minussa minkäänlaista ahaa-elämystä. Niinpä olin, jo ennen väitöskirjan valmistumista, pakotettu kysymään aiheeseen valaistusta. Vaan enpä tainnut tulla hullua hurskaammaksi.

Sen verran voin kuitenkin teille kertoa, että se liittyy erilaisiin hakukoneisiin ja niissä käytettäviin sanoihin. Jopa oli valaisevaa !? Mutta tämän enempää en osaa. Mikäli joku haluaa kuitenkin tutustua väitökseen paremmin, sen tiedot löytää Tampereen Yliopiston sivustolta . Linkki on suoraan kyseisen väitöskirjan tietosivuun, josta löytyy mm. suomenkielinen lyhennelmä ja mahdollisuus ladata nettiversio luettavaksi.

"Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää" No, toivoaan ei tarvinnut tietenkään tässä tapauksessa kenenkään heittää ;) Väitöstilaisuus pidettiiin Tampereen Yliopiston Pinnin luentosalissa.

Kun kuulijat olivat sijoittautuneet paikoilleen saliin astelivat väittelijä, kustos ja vastaväittäjä. Myöhemmin kysyessäni kustoksen tehtävää ilmeni, että hän toimii erotuomarina, mikäli sellaista tarvitaan. Ja kuulin samalla, että joskus jossain sellaista on tarvittukin! Mutta siitä ei sen enempää.

Väitös tapahtui englannin kielellä. Englanninkielen taitoni tuntien (kouluenglanti, 6 vuotta) ja sen unohtuminen aikakauteen kouluaika, kauan sitten, hieman "pelkäsin" mennä itse väitöstilaisuuteen. Mutta enhän tietenkään jättäisi tilaisuutta käyttämättä!

Ylllätykseni oli suorastaan valtaisa, kun huomasin, että hyvänen aika, ymmärrän jotain! Siis englannista ja puheesta, itse asiasta en nyt sitten ihan varmuuteen menekään. No, ehkä vähän lisävalaistusta aiheeseen tuli aikaisempaan verrattuna.

Vastaväittelijänä ollut professori vaikutti hyvin huumorintajuiselta, mutta kuitenkin erittäin kinkkisiä kysymyksiä hän esitti. Ymmärtämättömyyden osoittaminen lienee kuitenkin tarkoituksenmukaista, jotta saadaan selville todelliset tohtoriksi aikovan taidot.

Päivän kruunaukseksi sitten vietettiin karonkka Tamperelaisessa pitopaikassa. Ja sen voitte uskoa, että ilmassa oli "suuren urheilujuhlan tuntua". Tilaisuudessa virtasi niin ilon kuin surunkin kyyneleitä. Ilon siksi, että suuri urakka on takana ja surun siksi, että suuri urakka on takana. Sellainen on ihminen. Ilmapiiri oli tilaisuuden arvokkuudesta huolimatta leppoisa, ellei jopa rento.  Hyvän ruuan ja kahvittelun lisäksi tilaisuudessa kuultiin huilumusiikkia, pieni humoristinen kuvakatsaus väitöksen suorittaneen taipaleeseen ja illan sankarin karonkkalaulu osittain hänen itsensä laulamana.

.........

Juhlaan valmistautuminen omalla kohdallani tapahtui pienessä jännityksessä. Asuvalinta moiseen tilaisuuteen tuotti päänvaivaa perinteikkyytensä ja protokollansa vuoksi. Ongelmaan tuli kuitenkin helpotusta, kun kutsussa lukikin, että asu juhlava oman tyylin mukaan. Huh. Niinpä selvisin ilman sen suurempia shoppailureissuja, vaikka mukavaahan sekin olisi ollut ;)

Ja kun en löytänyt asuuni sopivia koruja, päätinkin tehdä ne itse. Siis eikun tarvikeostoksille viime tipassa Tampereen Sinooperiin. Ja mitä muuten tulee korujen tekemiseen, nämä ovat elämäni ensimmäiset tekemäni, ellei sitten lapsena pujoteltuja helmiä oteta huomioon.  Mielenkiintoista oli puuha, aikaa kyllä tuhraantui, mutta tämmöiset niistä sitten tuli. Mieleni mukaiset, käyttökelpoiset.

Niin paljon innostuin helmiaiheesta, että tein helmistä perhosia kortteihinkin. Perhoset voi sitten kortista irroittaa ja pistää vaikka kännykkäkoruksi. Tarpeet siihen kiinnitin kortin takapuolelle.

Ja kerrottakon vielä, että uusien korujen tarpeet on tuolla askartelutarpeissa jo odottamassa uutta luovaa hetkeä :)

Onnittelukortit tein erikseen niin tohtoriväitöstä ja samalla vietettävää 50-vuotisjuhlaa varten. Tohtori-kortin sisäpuolelle laitoin vielä varmuudeksi muutaman "viisauden".