Ja jatkoa seuraa kummallisen vuokralaisemme taipaleeseen....

Tänään soittelin kunnan eläinlääkärille ja pyysin neuvoa asiaan. Lopputulema on se, että singahdamme huomenna aamusta hakemaan löytöeläin"talosta" loukun, johon toivomme, että kissa eksyy.

Mieliala sinänsä ei ole kovin korkealla :( Hassu kun olen noiden eläinten kanssa. Olen niitä työksenikin hoidellut, maatalouslomittajana muutaman vuoden ja itsellänikin koiraa isompia otuksia ollut. Vaan yhtälailla aina on "suru puserossa" kun eläin voi huonosti.

Tietty enhän tiedä, millainen olotila kissalla tuolla vintissämme on, mutta kuitenkin. Loukutuksen jälkeen vaihtoehtoja tulevaisuuteen on toki useita, mutta se selviää vasta sen jälkeen, kun olemma saaneet kissan satimeen.

Itse en sitä missään tapauksessa voi meille ottaa ja ehkä kesyttää, koska Mikolla kuitenkin on 13 vuoden etuoikeus meidän huushollissa. Osa siitä oikeudesta on jo menetetty tuolle asukille, joten en enempää tahdo vaatia. Toivotaan vain, että kulkuri on niin hyvässä kunnossa eikä liian villilintynyt saadaakseen uuden kodin. Aluksi se kuitenkin kuskataan löytöeläin"taloon", jossa sen kohtalosta päätetään tarkemmin.

Vaikka pienikokoinen Mikkomme pahasisuinen onkin, on se jäänyt nyt toiseksi. Ehkäpä juuri ikänsä vuoksi.