Kyllä on meikäläisen viikonpäivät ihan sekaisin ! Ja sain sekoitettua ne mitä ilmeisimmin täällä blogissakin aiemmissa postauksissani.

Lankaan olin mitä ilmeisimmin saanut tilkkuiluope-Pirjonkin sähköpostiviesteilläni. Ja tänää sekoitin häntä vielä lisää aiheesta. "Siis huomenna on perjantaina, nyt tänään siis huomenna."  Nyt varmaan lopulta sekoan......

No joka tapauksessa kysymys oli "vain" perjantain tilkkupiiristä, joten tässä(kään) tapauksessa ei tullut mitään vahinkoa aiheutettua.

Se vaan on sellaista, kun aikaa viettää enimmäkseen itsensä ja elikoiden seurassa, tahtoo mennä jo päivätkin ihan mullin mallin. Ja päivämäärä, luoja paratkoon! Sitä ei kyllä uskalla ilman kalenterivarmistusta edes suustaan päästä. Se olis varmaan jo pahemman luokan moka!?

En tiedä, onko muilla samaa ongelmaa, mutta meikäläinen hukkaa vähän väliä muka talteen laittamansa. Esimerkiksi nyt tällä hetkellä pinnalla olevat, sähköpostit. Hienot on kansiot joka asialle, avainsanat ja sen semmoiset ajateltu (?), mutta kun.... Silti ei tahdo löytyä sitten tallennettua tietoa mistään, vaikka kuinka muistaisi, että kyllä se jossain on. Niin ainakin oletan. Siis että muistan. No. Joka tapauksessa.

Että on sitten ongelma tämäkin. Jokin helpompi avainsanasysteemi tarttis kehittää. Ennen ei ollut mitään hankaluuksi muistaa. Suurinpiirtein rivin tarkkuudella muistin tietojen sijainnin. On tuo tapaturma tuonne aivoihin jättänyt siis jotain. Todennettua tuli taas kerran. Itse sen tiedänkin, mutta lääkärit ei usko vielä. Eihän ne arkeani eläkkään.
No joo. Tuli taas ylimääräinen vuodatus. Olen vaan niin kyllästynyt tällä hetkellä ainaiseen taisteluun tuon eläkevakuutusyhtiön ja lääkäreiden kanssa. Juu..    Se siitä

Niin. Siis mihin jäinkään.......

Niin. Päivät ovat sekaisin, mutta ei haittaa. Ovat sen verran aurinkoisia ja se on pääasia. Nyt aurinko yrittää kurkistella tuolta pilviverhon takaa sitkeästi, mikä osoittaa, että silläkin on ikävä "maan kansalaisia" :)

Ja voi tuota lintujen lauluakin. Minä onneton en kyllä tunnista lintuja, vielä vähemmän lauluja, mutta hyvältä kuullostaa! Kyllä tietysti ne lintulautojen vakiovieraat, talitintin, keltasirkun, viherpeipon, varpusen, sinitintin, punatulkun, urpiaisen, ne nyt ainakin tunnistan. Myös yksi mustarastas on talvehtinut jo vuosia käyden syömässä pihassamme.

Olo on sen verran mukava (vatsatautikin jo helpottaa), että taidan lähteä taivastelemaan tuonne alatuvalle. Uusi konekin odottelee siellä tekijää.
Josko jotain pääsiäistä aloittelisi, tai siis keväistä. Keittiöön tarttis saada uudet verhot punatulkku-verhojen tilalle. Ja muutakin kivaa olisi suunnitteilla.

Näillä aatoksilla siis tätä päivää eteenpäin

Innoittajaksi tähän kuva työstä, johon ihastuin "ImagineThat"- näyttelyssä Jyväskylässä, käsityömuseossa viime syksynä tehdyssä tilkkukillan reissussa. Lisää kuvia näyttelystä löydät kuvamaailmastani.