Syksyllä 2007 aloitin siis toisen itselleni uuden harrastuksen, tilkkuilun.

Vaikka aikaa on jo vierähtänyt reilu vuosi, vasta nyt olen saanut aikaiseksi jotain näkyvää sillä saralla. Tietysti myös terveydellinen tilanne on asettanut tietyt rajoitteet ja asettaa edelleenkin. Mutta se tehdään mitä jaksetaan, niinkuin kaiketi on viisastakin, jotta hommasta ei mene maku. Intoa vaan olisi vaikka mihin. Mutta yksi kerrallaan olen päättänyt, että juttuja teen. Vaan onnistuukohan? Ainakin toiveissa on Silmänisku.....

Kuten aiemmin muistaakseni kerroin, niin olen aloittanut perehtymällä erilaisiin tekniikoihin. Kirjahankintojen myötä on ollut mahdollisuus tutustua niillä toteuttettaviin töihin. Voi mikä valtaisa maailma se onkaan ! Aivan ihania ja valloitavia, haasteita tietenkin. Ensimmäiset työt olivat jo iha julkisesti tarkasteltavissa.

Jo silloin alussa tutustuin paperitekniikkaan kuuluisan kissa-parisängynpeiton parissa. Taitaa olla yksi niistä "mun jutuista". Tosin pieniin piperryksiin en vielä ole uskaltautunut vaan tyytynyt tekemään yksinkertaista, kokeilumielessä. Näitä töitä tehdessäni opin, että saumavarojen leikkuu ja ylimääräisten pikkusipareiden poistaminen on tärkeää!!

Hirsimökkitekniikka on mielestäni hyvin nopea ja hauska tapa tehdä tilkkutyö. Keskiosaan käytin tilkkupiirin puitteissa kasveilla painamiani lehden kuvia. Painotekniikalla tulee siis aika persoonallisia varsinkin, jos etukäteen suunnittelee aiheen ja käyttötarkoituksen. Tässä tapauksessa ensin olivat painokuvat ja sitten mietin sen yhteyteen sopivat kankaat. Ongelman muodostavat näemmä kääntöaukko. Minä kun ompelin sen koneella kiinni. Tästä lähin täytynee ottaa käyttöön käsinompelu. AH! Siis se jota aina ja ikuisesti olen inhonnut. Mutta tämänpä harrastuksen parissa on vähän niinkuin pakollista. Iik!

Samaa tekniikka noudatin seuraavassakin, mutta lisäsin keskiosaan valmiin brodeerauskuvan.


Hirsimökkitekniikkaa käytin myös harmaiden patalappujen tekoon. Marimekon isosta harmaasta unikosta leikkaamani kaitaleet käyttäytyivät värinvaihdoistaan huolimatta aika mukavasti saaden aikaan mielestäni väritykseltään sopivan lopputuloksen.

Täytteenä käytin näissä patalapuissa osassa äidin jäämistöstä löytynyttä "levyä". On sellaista tanakkaa, ilmeisesti puuvillasekoite tai jotain. Aikaisemminkin olen sitä käyttänyt grillikintaissa ja on toiminut hyvin. Loppuihin laitoin tavallista polyestervanua. Itse asiassa niiden paloja. Niitäkin on kertynyt nurkkiin jonnii verran, kun en ompelija-aikana raatsinut heitellä mitään pois. Vaan nytpä tilkkuilun myötä alkaa löytyä käyttöä vaikka mille. Turhaan ei siis ole säästetty teemana "jos sattuu joskus tarvitsemaan".

Sitten kun kerran innostuin, syntyi myös yksi kaitaliina. Kukan tekoon käytin hankkimaani sabluunaa. Aplikoin harmaasta isosta unikosta tekemäni kukat ja niille vähän vartta paksuhkolle pellavalle. Pellavan taakse ompelin Riitan vihjeestä tukikankaan, kiitos sen, siitä tuli aivan mainio. Taustan tein harmaasta isosta unikosta, väliin ohut vanu ja kanttaus leveällä puuvillavinonauhalla. Ja voilá. Ensimmäinen kaitaliinani oli valmis.

Sisustustyynynpäälisiäkin valmistui sitten samaisella kukkasabluunalla pari kappaletta.

Tämä seuraava sisustustyynyn päällisen keskiosa on tehty tilkkuiluohjaaja Pirjon antamalla värinvaihtotekniikalla (mikähän lienee sen oikea nimi?). Reunat tein hirsimökkiä. Kukan alle laitoin ohuen vanun taustakankaan kanssa. Varsinainen takapuoli on sitten ihan väreihin sopivaa markiisia.