Tämä kesä on kyllä ollut intiaaneille mieleen. Aurinko on porottanut lähes viikkokausia täydellä tehollaan. Mitä nyt sitten muutama ukkospäivä on ollut tarjolla. Nekin täydellä teholla.

Tietää ukkosen käyneen, kun ottaa koneen käyttöön. Niin on sekaisin nettitikut ja -yhteydet. Huh heijaa.

Ja meikäläisellä pukkaa tuo kroppa kertomaan, että nyt en toimi. Vettä ja mehuja on mennyt tynnyrikaupalla. Ihme on jos ei kiloja ala kohta karista. Kas kun tuo laihtuminen olisi minulle nyt ensiarvoisen tärkeää, ettei mene överiksi.

Eläkepapereiden jälkeen olotila on ollut leppoisa. Vähän vielä meinaa uskon puute päätökseen tulla, kun on niin monta vuotta kestänyt tuo taistelu ja ramppaaminen "ympäri" maakuntaa. Mutta hyvä näin. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Nyt ei kummoisia tapahdukaan, kun nuo helteet estävät pihatoiminnat. Katsotaan sitten syksymmällä. Nyt on helpompi jo suunnitellakin jotain, kun ei aina tarvitse olla varautuneena milloin minnekin tutkimuksiin. Ja sitä paitsi tuntuu siltä, että kaikki haluavat pitää taukoa jo pelkästään helteenkin vuoksi.

Uusi perheenjäsenemme, Masa-kissa, on sopeutunut uuteen kotiinsa vallan mainiosti. Melkoinen hiirikissa. Nyt tuntuu jo siltä, että hiiret ja muut vipeltäjät kuolevat tällä tontilla sukupuuttoon ;) Kun Mikko poistui paremmille metsästysmaille, niin ovat harmaat ystävämme (?) saaneet olla rauhassa. Masa kun tuli meille puolessa välissä toukokuuta, alkoi parin päivän päästä melkoiset "hiiribileet". Ja oli siinä sitten Masalle selvittämistä, että ei niitä kaikkia sisälle tarvitse tuoda.

Näin siis kuluu kesä täällä meillä päin. Hellettä ja muutakin maailman menoa ihmetellessä.

Sain sivutkin näyttämään, ainakin omalla koneella, kohtuullisen luettavina. Uusiksi meni koodaus, mutta onneksi oli vielä tallessa jotain tuolla pään perukoilla.

 

 

Linkistä "Masa" löydät lisää kuvia ; )