Tämä teksti siirretty toisesta SIVUT-laatikosta tapahtumien seuraamisen helpottamiseksi..


TIISTAI 3.2.2009

Nämä seuraavat kuvat on otettu viime kesän ja syksyn aikana.

1233673213_IMG_0098.JPG

Tässä on perheen kissa Mikko ja vanhempi koiristamme Miska. Kukin tykönään saa päätellä tulevatko kissa ja koira toimeen keskenään.

1233673247_IMG_0095.JPG

Näin talviaikaan Mikon pääasiallinen tehtävä (?) on kuluttaa aikaa nukkumalla milloin missäkin. Kuva on viime syystalvelta, lempinojatuolini käsinoja (lampaantaljalla) on mieluinen makuupaikka. Mukava asento löytyy toki myös muualta. Oma tuolikin sille laittettiin lampaantaljoineen kaikkineen, mutta jostain syystä se viehättää Mikkoa entistä vähemmän.

1233673781_IMG_0052.JPG Perheemme ensimmäinen eurasier-rotuinen koira on Miska. Nimestä, jota kaikki sanovat pojan nimeksi, huolimatta hän on narttu. Reipas sellainen. Oravat ovat mieliseurattavaa, varsinkin talviaikaan lintulaudoillamme vieraileva yksilö saa huomiota. Myös lintujen lentoa seurataan tarkasti ja ajetaan pois tarhan yltä.

1233673479_IMG_0024.JPG Miska on elementissään myös luonnossa. Tässä kesäisiä hetkiä kuvattiin Kurussa Aurejärven rannassa. Uimaan vanha neiti ei mene, korkeintaan kahluulle. Inka sen sijaan nauttii uimisesta kuin "hullu puurosta".

1233673323_IMG_0075.JPG Inka on siis toinen koiristamme. Inkaa eivät Miskan tavoin kiinnosta sen enempää kurret kuin linnutkaan. Kaikkein mukavimpia seurattavia ovat ihmiset.

Todettakoon tähän väliin, että molemmat koiraneidit ovat erittäin sosiaalisia ja ihmisystävällisiä, vaikka vahtiääni antaisi muuta ymmärtääkin.

1233673347_IMG_0081.JPG Luonnonhelmassa viihtyy myös Inka. Tässä ollaan Oriveden Pukalan saaressa odottelemassa isäntää kalareissulta. Takana on reilun tunnin vapaa liikehdintä saaressa. Sen päälle on hyvä ottaa nokoset.

1233673376_IMG_0085.JPG Ja tässä ollaan tarkkana (Inka). Katsotaan kuinka noille verkon nostajille soutuveneellä oikein käy. No hyvin kävi ja kalaakin (muikkua) saatiin vähän.

Minulla koiria on ollut aikojen saatossa monta. Kuvat niistä ovat vielä paperisia, kun digikameraan olen tutustunut vasta viimeisen vuoden aikana.

Ensimmäinen koirani oli sekaroituinen "Malla", ostettuna tupakka-askilla eräästä maatalosta. Mallan taival päättyi kuitenkin liian varhain tapaturmaisesti 70-80-luvun vaihteessa.

Seuraavaksi elämääni ilmestyi Anu. Hilpeä berninpaimenkoira, jonka veti mielellään ahkiota talvisessa maisemassa. Silloin kokeilin myös koirahiihtoa, joka tosin ei ollut ominta alaani. Anun tie päättyi myös liian varhain munuaissairauden vuoksi.

Ennen Anun poismenoa seuraksi sain lapinporokoiran, Ruskan. Anun kuoleman jälkeen Ruskan seuraksi muutti toinen lapinporokoira Riitu, joka myöhemmin menehtyi sisäiseen verenvuotoon jäätyään auton töytäisemäksi. Koska olin tottunut jo siihen, että kaksi koiraa pyörii jaloissa, Ruska sai seurakseen Finan, auringonpalvojan. Muistan aina kun Fina, reipas rhodesiankoira loikoili aina pihan kaikkein kuumimmassa kohdassa, mieluiten kuumalla hiekalla ja nautti suunnattomasti. Pilviset päivät olivat sille kauhistus. Samoin vesisade ja lätäköt. Silloin ei juuri ollut tarvetta ulkoiluun kuin pakolliset.

Ruska oli varsinaisen reipas, "oravakoira" aina 14-vuotiaaksi saakka, jolloin se jouduttiin lopettamaan pahan märkäkohdun vuoksi. Vanha  koira ei enää olisi kestänyt leikkauksen tuomaa rasitusta. Silloin Fina sai seurakseen ensimmäisen eurasierimme Miskan ja jatkoa tarinaan löydät sivun alusta.