Minulta tuntuu osittain jääneen unohduksiin erilaiset suunnittelemani postaukset. Tietenkin ne ovat nyt auttamattomasti, siis ajallisesti tapahtuneeseen myöhässä, mutta toisaalta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Näitähän voi sitten pitkin kesää muiden seassa ripotella tänne silmäiltäviksi.

Yhden mainitsemisen arvoinen retki on kansalaisopiston "Kokeileva käsityö" -piirin ja kudontaryhmien tekemä reissu Fiskarsiin.Siispä pieni katsaus Fiskarsin maisemiin.

En lähde tässä sen kummemmin kertomaan Fiskarsista sen enempää, historia sillä on runsas ja pitkä. Parhaiten halukkaat löytävät mielenkiintoisen historian ja paikan esittelyn Fiskarsín omilta nettisivuilta FISKARS Ruukki 1649

Fiskarsista löytyy siis paljon ihania pieniä käsityöputiikkeja. Tuotteita on laidasta laitaan osoituksena tekijöidensä ammattitaidosta. Niinpä käsitöitä harrastavalle se on lähes pohjaton inspiraation lähde. Yhden retken aikana emme valitettavasti edes ehtineet tutustua kaikkeen Fiskarsin antiin. Joten nähtävää jäi seuraavalle mahdolliselle retkelle.

Itse tein tällä kertaa vain yhden ostoksen, mutta sitäkin hyödyllisemmän. Oikein kaksin kappalein,  hankin nimittäin "patavahdin". Ja kun muotona oli vielä kissa, niin siinäpä se!

Monet saattavatkin tietää patavahdin tehtävän, mutta minulle ajatus oli täysin uusi. Siispä selvennykseksi kerrottakoon sen idea, joka sinänsä, niinkuin vahtikin on varsin yksinkertainen.

Yleensä (ainakin minä) kun keitetään ruokaa kattilassa, on kansi jätettävä hieman raolleen ylikiehumisen estämiseksi. Ja kun kansi ei sitten koskaa tahdo kerta-asettamalla pysyä kohdallaan, niin avuksi voin nyt ottaa patavahdin.

Kissa nimittäin laitetaan tuosta kuvassa näkyvästä lovestaa kattilan laitaan niin, että häntäpuoli on sisään päin. Näin kattilan kansi jää mukavasti raolleen ja tukevasti nojolleen kissan selkää vasten. Ja hoplaa, eipä tule ylikiehumista... paitsi tietenkin silloin jos hella sattuu vain yksinkertaisesti olemaan liian isolla ;) Käytössä kokeiltu ja erinomaiseksi havaittu! Kunhan vain muistaa, missä sitä säilytetään ;)

Jälkeenpäin näin jossain, enpä nyt muista missä, myös samanmoisen, mutta hirven hahmoisen.

Kätevää.

Maisemiltaan Fiskars ei ollut upeimmillaan. Retken ajankohta, 25. toukokuuta oli vielä niin varhaista kevättä, että vihreyttä puissa tai muutenkaan ei ollut havaittavissa. Voi vain kuvitella, miltä maisemat näyttävät kesäaikaan. Tässä nyt kuitenkin pari kuvaa malliksi. Muutaman kuvan lisää löydät "Sivut"-laatikon Kuvamaailmani sivun linkistä.

Mikäli ajoa Fiskarsin lähimaastoon tulee, niin ehdottomasti kannattaa käydä katsomassa!