"Ainakin minun vierailulistaani, (joka on paaaaljon pitempi kuin tuossa sivupalkissa, joka myös pitäisi päivittää) on ainoastaan sydämellisiä blogeja. Jotkut porsuavat iloa ja energiaa jotkut painiskelevat arkipäivän vaikeuksissa, jotkut taistelevat oman tai läheisensä vastoinkäymisten ja sairauksien kanssa. Jos käyt tämän lukemassa ja muistat minun käyneen luonasi on tämä sydän sinun. nappaa talteen ja liitä blogiisi."

Näillä saatesanoilla poimin tämän tunnustuksen liskonaisen luovuttamana. Muiden muassa hänen positiivisuutensa ja tukensa avulla olen päässyt  eteenpäin minua askarruttavissa kysymyksissä. Sydän kuuluu siis myös hänelle.

Itsekin seurailen aktiivisesti myös useita blogeja, paljon muitakin, mitä sivulaatikosta voit bongata.

Usein tulee luetteua blogia jättämättä kuitenkaan jälkeä itsestään.

Olen tässä muutaman viikon aikana pohtinut tuota "jäljettömyyttä" vähän enemmänkin. Onhan kuitenkin niin, että vain kävijälaskurin ja omista tiedoista löytyvien tilastojen anti on ainoa, josta voit kävijöiden määrää ja suuntaa päätellä.

Tuleeko siis epävarmuus oman blogin kiinnostavuudesta vain siitä, ettei kommentteja näy?  Ainakin silloin tällöin laitettu kommentti voisi tuoda piristettä ja motivaatiota blogin pitoon..... Hmmm..... Tätä pitää miettiä..... Jätän kyllä silloin tällöin kommentin lukemiini, mutta onko se tarpeeksi?

No joka tapauksessa.

Koska blogistaniassa seikkailuni on vielä lapsen kengissä (vai tossuissa peräti), jätän tämän tunnustus- ja kommentointi-jutun hautumaan.

Sen sijaan sinä kävijäni, joka koet itsesi blogini tarkkailijaksi, vaikket aina jälkiäsi jätäkään, ota sydän mukaasi. Näin toimimalla koitan saada "verkkoon" nekin, jotka eivät syystä tai toisesta kommenttiaan jätä.

Aurinkoista viikkoa toivotteeleepi täältä viime viikon julkisen terveydenhuollon liemissä liotettu, nyt oivalliseen arkeen palaava askaroitsija.

Malja arjelle!