Niin kitisi, ainakin kertomusten mukaan, yksi juoksijaurheilijamme urallaan. Itse voisin kyllä nyt yhtyä tuohon kiljahdukseen!!

Ottaa siis päähän?  Oikein arvaattu. Joskin vierailu ennen kirjoittamista muiden iloisten veitikoiden blogeilla, otetaanpa nyt vaikka Hannin lätinät, hieman tyynnytti. Onneksi. Ties mitä tekstiä olisi tullut suollettua suoraan putkeen seuraavat kaksi arkkia. Minimi.

Ei sen kummempaa, mutta tänään kävin terveyskeskuksessa omalääkärillä. Ja siinä kans yks nimitys. Täällä vaihtuu tiuhaan tahtiin lääkärit. Hyvä jos viikon päästä pääsee samalle. Omalääkärille !!??!! No onpa jokunen viihtynyt pidenpäänkin. En tiedä miksi ovat sitten kaikonneet kuin pieru saharaan (tosin en ole tutustunut aiheeseen)? Olisivatko hoitaneet potilaita liian hyvin? Mene tiedä.

Eilen kävin ortopedillä Coxassa ja voih... miten ihana reissu. Siellä sentään osataan. Ja niin mukava nuori lääkärikin ;) Ihan vanhan sydän menee myttyrälleen...

Ja oli ortopedi niin tyytyväinen keinonivelleikkauksien lopputulokseen. Niinkuin itsekin olen ollut varsinaisiin polviin, muuten asiasta ei liiemmin kannata keskustella, ainakaan tässä vaiheessa. Polvien kohdalla homma on B-lausuntoa vaille valmis. Luurankopassinkin sain jo, joten ei muuta kuin kovaa käyttöä.

Olishan se mennytkin tosi hyvin, jos tämä päivä olisi ollut yhtä antoisa. Vaan kun ei ollut.

Mulla oli aamun ensimmäinen aika ja kuinkas sattuikaan, lääkäri tuli vartin myöhässä kauheella tohinalla. Onkohan niillä työaika-sana jotenkin hukassa, vai työaika. Ja ei ollut eka kerta. Tosin kertoja vähän, kun lääkäriin ei pääse.

Siinä sitten yritin asiaani selvittää, mutta meni kyllä ihan "harakoille" koko homma. Kyllähän siinä heiluttiin stetoskoopin ja verenpainemittarin kanssa... ja sen refleksivasaran kanssa. Halusi katsoa, onko jalkojen, selkävaivasta johtuen, refleksit tallessa. Tai jotain. Napautteli kumpaakin polvea (lukijan huomioitavaksi, että polvet ovat titaania) ja väänteli lonkkia, katsoi lihasvoimaa (? ) ja oli ikäänkuin tullipalossa tarkastusta olisi tehty. No ei kai sieltä nyt sitten löytynytkään mitään refleksiä. Ei siellä ole hermojakaan. Ja eipä löytynyt kunnollista lihasvoimaakaan varpaista. Tosi mielenkiintoista. Elämäni erikoisin tutkimus. Tämäkö oli se kuntokartoitus, jota neurologi tarkoitti ?

Selässä ongelmana on välilevyjen pullistuminen artroosin vuoksi, fasettinivelet myös saman vaivan runtelemat. Ja on siellä kuulema jokin irtokappalekin, siru, seikkailemassa. Polvi-ortopedi sanoikin, että ikävä sanoa, mutta olet kyllä aika romuna. Tarkoitti siis luustoani kun lonkastakin löytyy artroosi. Ja lapsena olin vedossa kolme kuukautta, joten sekin lienee osasyy kiputiloihin. Terveyskeskuslääkärin siihenkin olisi pitänyt ottaa kantaa, mutta ei kuulema voi. Vain perusterveydenhuollon jutut laitetaan. Kun vaan löytyisi lääkäri, joka niihin potilastietoihin olisi perehtynyt. Puolessa tunnissa (olin varannut kaksi aikaa) ei parin vuoden juttuja kerkiä. Toisekseen ei muista. Ja sitten on kuulema turhaa hankkia paljon erilaisia B-lausuntoja. Olisi hyvä saada kaikki samaan. Osoittaa vaan sen, että erikoissairaanhoito on kallista, ei kannata potilaita sinne lähettää. Luottavat siihen, että kyllä se menee yksityiselle, jos on tarvis. Vaan jos ei pelimerkit riitä?

Eli Ei sitten lääkäristä ottanut selvää edes Erkkikään.

Lääkäristä lähdettyäni jäi sellainen hällä väliä olo, eli siis aivan sama oliko reissun tehnyt vai en. Polvista ei keskusteltu, selkä ja lonkat "testattiin" ( ?), sydänjutut kuitattiin ylipainolla, (jos kymmenen kiloa saisi pois) ja aivovamma-asiaan ei  haluttu (osattu?) ottaa kantaa. Kuntoa pitäisi kohottaa "koita nyt hyvänen aika keksiä jokin keino kuntoiluun. Sellainen muoto, että tulee hiki" (suora lainaus). Jipii. Siinä se. Melkeinpä räjähdin, mutta enhän nyt kunnon kansalaisena sellaista tee. Vielä.

Jotenkin tuntuu nyt siltä, että asiat työkyvyttömyyseläkkeen tai kuntoutusrahan hakemista varten eivät edenneet mihinkään. Lääkäri kyllä lupasi raapia kasaan ( ?) jonkinlaisen lausunnon. Mitähän se mahtaa sisällään pitää. Onneksi saan sen käsiini ennen vakuutusyhtiölle lähettämistä. Sitten hän saarnasi minulle, ettei polvileikkauksen takia jäädä "lomailemaan", polvien kanssahan voi vaikka urheilla! Just niin. Ihan muut syyt tässä nyt päälimäisenä kelluu. Osoitti vain sen, että kunhan vain jotenkin tästäkin potilaasta päästäisiin eroon. Liian monimutkainen tapaus. Onneksi neurologin aika on vielä huhtikuun lopussa. Jos sieltä sitten irtoaisi se tarvittava apu. Tai ainakin neuvo, mistä saisin apua.

Yksinkertaisesti. Alkaa olla jo sen verran jaksamisen rajamailla, varsinkin henkisesti, että jos varaa olisi, niin löisin hanskat tiskiin. Vaan kun ei ole. Byrokratia pitää siitä kyllä huolen. Pitäisipä minustakin.

Sekava oli sepustus, mutta niin on kyllä nyt kirjoittajakin. Illaksi pitäisi koota kuitenkin itsensä ja mennä kertomaan tupsujen teosta kiltalaisille.  Ei sillä etteivätkö osaisi, mutta eivät olleet tavanneet tämmöistä välinettä (kuvassa) ja tekniikkaa aiemmin. Mukavaa saada muuta ajateltavaa ja onneksi löytyi kuskaajakin tuonne lähimpään kaupunkiin.

Ole siis hupsu ja tee tupsu (taikka monta :) )