. . . aurigonpaisteista harmautta :(
Eilen iltapäivällä istuessani koneella kuluttamassa aikaani, niin.... blogimaailmassa, löysin jälleen elämänvoimaa ja -viisautta. Olenkin sen tarpeessa, kun tuntuu että "maalima ahistaa".
Yhden ajatuksen nappasin "Saviruukun palaset" -blogista. Laitoin sen tuonne SIVUT-valikkoon ja löytyy sieltä otsikolla "Tällainen on Mikko".
Vaikka meillä onkin Mikko-niminen kissa, syys tuon ajatuksen nappaamiseen oli aivan toinen. Se selviää, kun luet sivun.
Siinä selaillessani ja lukiessani blogeja, aatokseni kääntyivät taas vääjäämättä ensi viikolla alkavaan "tuulimylllytaisteluun". On nimittäin aika päivittää terveystietoni "sen seitsemällä" lääkärillä ja palikkatesteillä. Kyseessä on siis tulevaisuuden määrittely. Ja se tällä hetkellä alkaa valloittaa elämääni sekä mielessä että ihan konkreettisesti.
Kaikki alkaa huomenna viimeksi leikatun polven kuvauksilla. Sen jälkeen määritellään toimintakykyni liikkumisessa ja erilaisilla testeillä sitten tuo aivoverenvuodon jättämä tilanne. Sen lisäksi sitten tulevat vielä yleistä terveydentilaa koskevat tutkimukset, sydänoireita kun eivät ole saaneet kuriin lääkityksestä huolimatta. Labrassa ja sydänfilmissä kävinkin jo. Tulokset vain on kuulematta, kun lääkäriaikaa terveyskeskukseen on vaikea saada, kuten varmaan muuallakin.
Mutta meikäläistä alkaa painaa tietynlainen stressi. Epävarmuus tulevasta, niinkuin tuntuu olevan monella muullakin. Määritelläänkö minut työkykyiseksi, saanko edes töitä vajaakuntoisena? Ja ylipäänsä pystynkö töihin tällä kunnolla? Omasta mielestäni en edes pärjäisi nykyisessä työtahdissa. Vai yrittävätkö lääkärit saada vielä minut kuntoutustuelle, joka tänä päivänä on hienompi ( ?) nimitys määräaikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle? Vai kenties ryhdytäänkö taisteluun työkyvyttömyyseläkkeestä? Ken tietää.
Yksi asia kuitenkin on täysin valjennut minulle. Alan olla todella väsynyt vatvomaan samoja papereita ja kuljeksimaan samoja reittejä noin joka neljäs kuukausi. Se vastausten ja kannanottojen odottelu, hakemusten rustaaminen yms saa minut lähes pois tolaltani, kiehumispisteeseen. Kaikkien asioiden hoitaminen tuntuu niin työläältä eikä sitä helpota yhtään nykyajan byrokratia, kun kukaan ei tiedä mistään mitään ja asiat eivät etene, jos et itse osaa ja jaksa kysellä ja tökkiä vauhtia.
Menee siis hermo, vaikka kuinka yrittää itseään rauhoitella. Tekisi mieli polkea jalkaa, heittäytyä lattialle selälleen ja huutaa ja sätkiä. Mutta sehän ei tietenkään kuulu aikuiseen käytökseen, eikä edes auttaisi. Siis eikannata nähdä vaivaa. Varsinkaan meikäläisen elämänkokemuksella. Pitää vaan jaksaa yrittää, hampaat irvessä, onneksi on omat.
Itse asiassa tulikin mieleen, että täytyy merkata myös hammaslääkäriaika kalenteriin. Ettei unohdu !? Kalustoonkin on tulossa iso remontti, iso sellainen, sanoi hammaslääkäri. Että ainakin yhdestä omasta joudun sen projektin myötä luopumaan. Olisi ollut tarpeellinen jo heti joulun jälkeen, kun hammas lopullisesti sanoi työsopimuksen irti. Mutta tulossa olevan keinonivelleikkauksen takia laittoivat vain väliaikaisen lääkepaikan.
Että puuhaa riittää tuolla terveysrintamalla.
Mutta onneksi on jotain positiivistakin. Uusia, mmielenkiintoisia juttuja on alkamassa :) :) Niissä riittää ajatusta sen verran, että toivottavasti pääsen välillä unohtamaan ikävämmät asiat.
Ja ensimmäinen, tänään aloitettava, on se jo aikaisemminkin mainitsemani peltipaita kokeilevaan käsityöhön. Eilen kävi ilmi, että sen on oltava valmiina kansalaisopiston näyttelyyn ja jo huhtikuussa. IIK!! Kiirusta pukkaa. Terveydentila on aiheuttanut niin monta uutta koukeroa matkan varrella, jotta on jääyt peltipaita vähän taka-alalle.
Mutta toisaalta. Olen siihen kuitenkin jo tarvikkeita keräillyt ja suunnitelmat ovat ikäänkuin valmiina. Perusjutut. Varmaan muuttuu tehtäessä, mutta aloittamaan pääsee.
Tilkkupiiri kokoontuu huomenna ja sielläkin sunnittelemme sen osuutta kevään näyttelyyn. Ahkerimmat tilkkuilijat ovatkin saaneet jälleen kasaan mukavan määrän upeita töitä esille laitettavaksi. Kyllä meillä osataan!!
Hyväntekeväisyytenkin on ensi viikolla lähdössä paketti tuonne rajan taa Venla-avun välityksellä. Osoitteen sain STY:n sivun kautta. Toivottavasti iloa tuovat niin pikkureput lankoineen ja virkkuukoukkuineen kuin froteiset kylpytakitkin. Yhdet pikkutossutkin löytyivät mukaan pakettiin.
Mm. tällaisia tuotteita ompelin vuosia sitten. Ovat olleet vintin uumenissa odottamassa tarkoitustaan ja nyt se sitten niille löytyi :)
