Jämähdin tähän koneelle, kun olin laittelemassa vähän Huuto.nettiin myytävää. Mikään vakituinen myyjä en siellä ole, mutta silloin tällöin käsiin osuu jotain itselle tarpeetonta. Pahinta ehkis lienee se, että olen hurahtanut siihen jo ostajanakin. Varsinkin kankaiden osalta tulee olla e-r-i-t-t-ä-i-n varovainen, aina tahtoo jotain tarttua. "Tota just mulla ei oo ja tarviin sitä" -tyyliin. Kankaita työmökki (n. 8m2) turvoksissa, mutta lisää pitää haalia. Kummallista. No mutta puolustukseksi on sanottava, että olen sieltä jotain hyödyllistäkin ostanut... digikameran ja ompelukoneen. Ihan oikeesti käyttöön.

Viime kesänä ja syksyllä oli enemmänkin myytävää. Kas kun sain toipilaana innon penkoa vinnin kätköt läpikotaisin. Voimat eivät tietenkään riittäneet vielä täysmääräiseen toimintaan, mutta mies oli hyvänä apuna. Nosturina ja kuljetusliikkeenä  Niinpä vietin viime kesästä suurimman osan (ellei lepoa lasketa) vinnin uumenissa. Istuin retkijakkaralla penkoen, no joo, ihan kauhistuttavaa sekasotkua. Kymmenen vuotta sinne on vain kannettu, ei mitään poispäin. Tietenkään. Jos sattuu joskus tarvitsemaan. Ja lisäkuormaa teki se, että vuosia sitten huusholliimme kuskattiin sekä miehen että oman äitini "perintö". Rauha heidän sieluilleen.

Ja voitte kuvitella (voitteko ?), että siellä sitten viivähti tovi jos toinenkin pelkästään muisteluiden parissa. Kaikkea sitä en muistanutkaan..... Tyhjentämisvietin sitten sammuttikin polvileikkaus.

Niin tästä nettisurffailusta.

Kun aikani taas pläräsin, tarttuihan sitten mukaan muutakin (kankaita ei onneksi tällä kertaa). Törmäsin mm Photobucketi´n sivustolla aivan mainioon huumorjuttuun. Pakko oli ottaa se tähänkin. Aikas sopivaa ex-ompelijattarelle :) :)

Photobucketin sivusto löytyy tästä mikäli asia jollekin on tuntematon. Itse löysin sen vasta ryhdyttyäni tähän blogin pitoon. Siellä on kuvatuksia laidasta laitaan ympäri maailmaa! Ihmeellistä! Tuohon kyseiseen lausahdukseen osannut oikein hakea omistajaa, mutta ehkis joku viisaampi sen löytää.

Toinen hauska asia löytyi Hannin blogista, tarkemmin tästä. Aika mielenkiintoinen, ja haastava, kenties jopa "pelottava". Mutta rohkeutta pitää sen verran olla.

Joten tässäpä sitten haaste teille, mahdolliset lukijani....

Ensimmäiset 5 ihmistä, jotka kommentoivat, saavat jotakin tekemääni. Minun valintani. Sinulle. Tässä tarjouksessa on muutamia sääntöjä ja rajoituksia:

- Ei ole takuita siitä, että pidät tekemästäni.
- Tekemäni juttu on vain sinua varten.
- Se tehdään tämän vuoden aikana.
- Sinulla ei ole aavistustakaan, mitä se voisi olla. Se voi olla tarina, se voi olla runo. Voin piirtää tai maalata jotakin. Voin leipoa jotain ja lähettää sen sinulle. Kuka tietää? Et ainakaan sinä!
- Säilytän itselläni oikeuden tehdä jotain hyvin omituista. Haaste? Haaste on se, että sinunkin täytyy laittaa tämä blogiisi. Kaikki me osaamme tehdä jotain!

Tulee tosiaankin mieleen ennenvanhaan (?) lähetetyt kiertokirjeet ja jossain vaiheessa samanmoiset sähköpostit. Mutta tämäpä onkin nyt sitten 2000-luvun "isku" niille markkinoille. Juu. Että kommentoimisiin.

Ja tietenkin mukavan leppoisaa viikonloppua. Hyvät olis hiihtokelit, vaan kun ei kuulu lajivalikoimaani.