Kissaherra Masa on  nyt seikkaillut tovin aikaa metsästysreissuillaan tuoden kotiin mukavan määrän saalista. Masa, kuten edesmennyt Mikkokin, viihtyy hyvin omassa ja napurin pihapiirissä, me kun asutaan sopivasti päättyvän tien varressa, eikä muita naapureita ole.

Oli vain ajan kysymys, milloin Masa kohtaisi uuden tuttavuuden. Ensimmäisen kosketuksen Masa saikin sitten viime lauantaina. Minä en ollut tapausta todistamassa, mutta isäntä oli kuullut ensin kovan parahduksen ja sen jälkeen ison kuusen juuresta singahti vieras kissa perässään Masa.

Pieni pelko valtasi mieleni, kun ajattelin, että josko tuo vieraileva metsämies saisi Masan mukaansa. Vaan eipä käynytkään niin. Masa saatteli vierailijan päättäväisesti tontin rajan ulkopuolelle ja palasi itse pesulle kotiin ; )

Nyt on sitten pari päivää tosin ollut vähän levoton, mutta se kuuluu nuorella kissalla asiaan.  Eli voin todeta, että Masan valtakunnassa kaikki hyvin.

Toinen kohtaaminen oli eilen tuttavaperheen australianterrierin kanssa. Tätäkin tapaamista hieman jännitin. Ensimmäiset vieraat ihmiset meillä kylässä ja koira mukana.

Mutta jutun juurta ei siitäkään saada. "Hippu" otti lukua suupaloistamme lähellä kahvipöytää, kun Masa ilmestyi tutkailemaan mokomaa karvakasaa. Vaan. Hippu loi kissaan pikaisen katseen  ja jatkoi vain tehtäväänsä, Masa kävi haistamassa ja lähti masamaiseen tyyliin lampsimaan kohti uusia seikkailuja. Joten se  siitä.

Hippu, ikäneito

Yritin vaihtaa vähän tuoreempaa kuvaa tuohon pääkuvaksi, mutta hävisi sitten se vanhakin. Ja niinkuin innostuin, että sain "paikattua" blogisivuni...

Mutta. Ei syytä huoleen. En jaksanut enää perehtyä asiaan, joten on sitten hetken aikaa ilman kuvaa. Jostain syystä koodaukseni ei onnistu kuvalle... lähinnä linkittämisen suhteen. Olen yrittänyt vaikka mitä kautta saada kuvan sivupohjaan, siinä onnistumatta.

Mutta katsellaan... Eiköhän siihen jotain saada jossain vaiheessa ;)

Mikko-kissamme pääsi siis autuaammille metsästysmaille viime syksynä pitkän ja antoisan elämän (14v) elettyään. Tein päätöksen nukuttamisesta kohtuullisen nopeasti havaittuani monenmoisia vaivoja. Mikon oli vaikea enää päästä omalle "ruokapöydälleen", kulku alkoi olla muutenkin verkkaista. Etupäässä majaili tuossa kotipihassa, ei kaukanakaan sisäänkäynnistä. Hengitysoireet osoittautuivat astmaksi ja sydänkin alkoi olla jo kovilla. Lääkityksellä elämää olisi ehkä voinut vielä jatkaa, mutta katsoin, että Mikko ansaitsi arvokkaan poismenon.

Koska talviaikana on hankalampaa opettaa päätimme, että mietimme asiaa kevääseen saakka. Talven aikana sitten kirkastui ajatus, että mitäpä jos ottaisimmekin kodittoman kissan. Siinäpä sitä sitten riittikin pähkäilemistä, kas kun tarjolla oli etupäässä vanhempia kissoja.  Mutta meilläpä kävi sitten tuuri, kun olin yhteydessä löytöeläintaloon. Sieltä löytyi meille "Herra nro 55"! Ikäarvio oli "korkeintaan" vuoden ikäinen. Niinpä Masa muutti meille toukokuun puolessa välissä. Ja sitten onkin ollut säpinää! Hiiret, myyrät ja päästäiset ovat saaneet tuta, miltä tuntuu elää samassa pihapiirissä "pantterin" kanssa! Niin tehokasta on toiminta!

Rotuahan emme koskaan saa tietää, mutta tavallinen maatiainen se ei ole. Niinpä kahlasin ensimmäisinä viikkoina rotuesittelyjä ja kuvia. Ja kuinka ollakaan. Löytyi lähes täydellinen rotumääritelmä, venäjän sininen. Vaan valkoistahan siinä ei nähdäkseni saa olla... Mutta muuten luonne ja toimintatavat ovat aika omaperäisiä. Eli meillä on nyt sitten riittänyt hupia olan takaa seuratessamme Masan edesottamuksia.

Katsotaan ja kuulostellaan.... ; ) ;)