tiistai, 2. elokuu 2011

Kohtaamisia

Kissaherra Masa on  nyt seikkaillut tovin aikaa metsästysreissuillaan tuoden kotiin mukavan määrän saalista. Masa, kuten edesmennyt Mikkokin, viihtyy hyvin omassa ja napurin pihapiirissä, me kun asutaan sopivasti päättyvän tien varressa, eikä muita naapureita ole.

Oli vain ajan kysymys, milloin Masa kohtaisi uuden tuttavuuden. Ensimmäisen kosketuksen Masa saikin sitten viime lauantaina. Minä en ollut tapausta todistamassa, mutta isäntä oli kuullut ensin kovan parahduksen ja sen jälkeen ison kuusen juuresta singahti vieras kissa perässään Masa.

Pieni pelko valtasi mieleni, kun ajattelin, että josko tuo vieraileva metsämies saisi Masan mukaansa. Vaan eipä käynytkään niin. Masa saatteli vierailijan päättäväisesti tontin rajan ulkopuolelle ja palasi itse pesulle kotiin ; )

Nyt on sitten pari päivää tosin ollut vähän levoton, mutta se kuuluu nuorella kissalla asiaan.  Eli voin todeta, että Masan valtakunnassa kaikki hyvin.

Toinen kohtaaminen oli eilen tuttavaperheen australianterrierin kanssa. Tätäkin tapaamista hieman jännitin. Ensimmäiset vieraat ihmiset meillä kylässä ja koira mukana.

Mutta jutun juurta ei siitäkään saada. "Hippu" otti lukua suupaloistamme lähellä kahvipöytää, kun Masa ilmestyi tutkailemaan mokomaa karvakasaa. Vaan. Hippu loi kissaan pikaisen katseen  ja jatkoi vain tehtäväänsä, Masa kävi haistamassa ja lähti masamaiseen tyyliin lampsimaan kohti uusia seikkailuja. Joten se  siitä.

 

 

Hippu, ikäneito

 

 

torstai, 28. heinäkuu 2011

YHYY..

 

Yritin vaihtaa vähän tuoreempaa kuvaa tuohon pääkuvaksi, mutta hävisi sitten se vanhakin. Ja niinkuin innostuin, että sain "paikattua" blogisivuni...

Mutta. Ei syytä huoleen. En jaksanut enää perehtyä asiaan, joten on sitten hetken aikaa ilman kuvaa. Jostain syystä koodaukseni ei onnistu kuvalle... lähinnä linkittämisen suhteen. Olen yrittänyt vaikka mitä kautta saada kuvan sivupohjaan, siinä onnistumatta.

Mutta katsellaan... Eiköhän siihen jotain saada jossain vaiheessa ;)

 

torstai, 28. heinäkuu 2011

Eläinlaumaamme piristysruiske

Mikko-kissamme pääsi siis autuaammille metsästysmaille viime syksynä pitkän ja antoisan elämän (14v) elettyään. Tein päätöksen nukuttamisesta kohtuullisen nopeasti havaittuani monenmoisia vaivoja. Mikon oli vaikea enää päästä omalle "ruokapöydälleen", kulku alkoi olla muutenkin verkkaista. Etupäässä majaili tuossa kotipihassa, ei kaukanakaan sisäänkäynnistä. Hengitysoireet osoittautuivat astmaksi ja sydänkin alkoi olla jo kovilla. Lääkityksellä elämää olisi ehkä voinut vielä jatkaa, mutta katsoin, että Mikko ansaitsi arvokkaan poismenon.

Koska talviaikana on hankalampaa opettaa päätimme, että mietimme asiaa kevääseen saakka. Talven aikana sitten kirkastui ajatus, että mitäpä jos ottaisimmekin kodittoman kissan. Siinäpä sitä sitten riittikin pähkäilemistä, kas kun tarjolla oli etupäässä vanhempia kissoja.  Mutta meilläpä kävi sitten tuuri, kun olin yhteydessä löytöeläintaloon. Sieltä löytyi meille "Herra nro 55"! Ikäarvio oli "korkeintaan" vuoden ikäinen. Niinpä Masa muutti meille toukokuun puolessa välissä. Ja sitten onkin ollut säpinää! Hiiret, myyrät ja päästäiset ovat saaneet tuta, miltä tuntuu elää samassa pihapiirissä "pantterin" kanssa! Niin tehokasta on toiminta!

Rotuahan emme koskaan saa tietää, mutta tavallinen maatiainen se ei ole. Niinpä kahlasin ensimmäisinä viikkoina rotuesittelyjä ja kuvia. Ja kuinka ollakaan. Löytyi lähes täydellinen rotumääritelmä, venäjän sininen. Vaan valkoistahan siinä ei nähdäkseni saa olla... Mutta muuten luonne ja toimintatavat ovat aika omaperäisiä. Eli meillä on nyt sitten riittänyt hupia olan takaa seuratessamme Masan edesottamuksia.

Katsotaan ja kuulostellaan.... ; ) ;)

055.JPG

torstai, 28. heinäkuu 2011

Perhepotretissa....

Tämä teksti siirretty toisesta SIVUT-laatikosta tapahtumien seuraamisen helpottamiseksi..


TIISTAI 3.2.2009

Nämä seuraavat kuvat on otettu viime kesän ja syksyn aikana.

1233673213_IMG_0098.JPG

Tässä on perheen kissa Mikko ja vanhempi koiristamme Miska. Kukin tykönään saa päätellä tulevatko kissa ja koira toimeen keskenään.

1233673247_IMG_0095.JPG

Näin talviaikaan Mikon pääasiallinen tehtävä (?) on kuluttaa aikaa nukkumalla milloin missäkin. Kuva on viime syystalvelta, lempinojatuolini käsinoja (lampaantaljalla) on mieluinen makuupaikka. Mukava asento löytyy toki myös muualta. Oma tuolikin sille laittettiin lampaantaljoineen kaikkineen, mutta jostain syystä se viehättää Mikkoa entistä vähemmän.

1233673781_IMG_0052.JPG Perheemme ensimmäinen eurasier-rotuinen koira on Miska. Nimestä, jota kaikki sanovat pojan nimeksi, huolimatta hän on narttu. Reipas sellainen. Oravat ovat mieliseurattavaa, varsinkin talviaikaan lintulaudoillamme vieraileva yksilö saa huomiota. Myös lintujen lentoa seurataan tarkasti ja ajetaan pois tarhan yltä.

1233673479_IMG_0024.JPG Miska on elementissään myös luonnossa. Tässä kesäisiä hetkiä kuvattiin Kurussa Aurejärven rannassa. Uimaan vanha neiti ei mene, korkeintaan kahluulle. Inka sen sijaan nauttii uimisesta kuin "hullu puurosta".

1233673323_IMG_0075.JPG Inka on siis toinen koiristamme. Inkaa eivät Miskan tavoin kiinnosta sen enempää kurret kuin linnutkaan. Kaikkein mukavimpia seurattavia ovat ihmiset.

Todettakoon tähän väliin, että molemmat koiraneidit ovat erittäin sosiaalisia ja ihmisystävällisiä, vaikka vahtiääni antaisi muuta ymmärtääkin.

1233673347_IMG_0081.JPG Luonnonhelmassa viihtyy myös Inka. Tässä ollaan Oriveden Pukalan saaressa odottelemassa isäntää kalareissulta. Takana on reilun tunnin vapaa liikehdintä saaressa. Sen päälle on hyvä ottaa nokoset.

1233673376_IMG_0085.JPG Ja tässä ollaan tarkkana (Inka). Katsotaan kuinka noille verkon nostajille soutuveneellä oikein käy. No hyvin kävi ja kalaakin (muikkua) saatiin vähän.

Minulla koiria on ollut aikojen saatossa monta. Kuvat niistä ovat vielä paperisia, kun digikameraan olen tutustunut vasta viimeisen vuoden aikana.

Ensimmäinen koirani oli sekaroituinen "Malla", ostettuna tupakka-askilla eräästä maatalosta. Mallan taival päättyi kuitenkin liian varhain tapaturmaisesti 70-80-luvun vaihteessa.

Seuraavaksi elämääni ilmestyi Anu. Hilpeä berninpaimenkoira, jonka veti mielellään ahkiota talvisessa maisemassa. Silloin kokeilin myös koirahiihtoa, joka tosin ei ollut ominta alaani. Anun tie päättyi myös liian varhain munuaissairauden vuoksi.

Ennen Anun poismenoa seuraksi sain lapinporokoiran, Ruskan. Anun kuoleman jälkeen Ruskan seuraksi muutti toinen lapinporokoira Riitu, joka myöhemmin menehtyi sisäiseen verenvuotoon jäätyään auton töytäisemäksi. Koska olin tottunut jo siihen, että kaksi koiraa pyörii jaloissa, Ruska sai seurakseen Finan, auringonpalvojan. Muistan aina kun Fina, reipas rhodesiankoira loikoili aina pihan kaikkein kuumimmassa kohdassa, mieluiten kuumalla hiekalla ja nautti suunnattomasti. Pilviset päivät olivat sille kauhistus. Samoin vesisade ja lätäköt. Silloin ei juuri ollut tarvetta ulkoiluun kuin pakolliset.

Ruska oli varsinaisen reipas, "oravakoira" aina 14-vuotiaaksi saakka, jolloin se jouduttiin lopettamaan pahan märkäkohdun vuoksi. Vanha  koira ei enää olisi kestänyt leikkauksen tuomaa rasitusta. Silloin Fina sai seurakseen ensimmäisen eurasierimme Miskan ja jatkoa tarinaan löydät sivun alusta.



torstai, 28. heinäkuu 2011

Se on sitten hellettä pukannut

Tämä kesä on kyllä ollut intiaaneille mieleen. Aurinko on porottanut lähes viikkokausia täydellä tehollaan. Mitä nyt sitten muutama ukkospäivä on ollut tarjolla. Nekin täydellä teholla.

Tietää ukkosen käyneen, kun ottaa koneen käyttöön. Niin on sekaisin nettitikut ja -yhteydet. Huh heijaa.

Ja meikäläisellä pukkaa tuo kroppa kertomaan, että nyt en toimi. Vettä ja mehuja on mennyt tynnyrikaupalla. Ihme on jos ei kiloja ala kohta karista. Kas kun tuo laihtuminen olisi minulle nyt ensiarvoisen tärkeää, ettei mene överiksi.

Eläkepapereiden jälkeen olotila on ollut leppoisa. Vähän vielä meinaa uskon puute päätökseen tulla, kun on niin monta vuotta kestänyt tuo taistelu ja ramppaaminen "ympäri" maakuntaa. Mutta hyvä näin. Katsotaan mitä tuleman pitää.

Nyt ei kummoisia tapahdukaan, kun nuo helteet estävät pihatoiminnat. Katsotaan sitten syksymmällä. Nyt on helpompi jo suunnitellakin jotain, kun ei aina tarvitse olla varautuneena milloin minnekin tutkimuksiin. Ja sitä paitsi tuntuu siltä, että kaikki haluavat pitää taukoa jo pelkästään helteenkin vuoksi.

Uusi perheenjäsenemme, Masa-kissa, on sopeutunut uuteen kotiinsa vallan mainiosti. Melkoinen hiirikissa. Nyt tuntuu jo siltä, että hiiret ja muut vipeltäjät kuolevat tällä tontilla sukupuuttoon ;) Kun Mikko poistui paremmille metsästysmaille, niin ovat harmaat ystävämme (?) saaneet olla rauhassa. Masa kun tuli meille puolessa välissä toukokuuta, alkoi parin päivän päästä melkoiset "hiiribileet". Ja oli siinä sitten Masalle selvittämistä, että ei niitä kaikkia sisälle tarvitse tuoda.

Näin siis kuluu kesä täällä meillä päin. Hellettä ja muutakin maailman menoa ihmetellessä.

Sain sivutkin näyttämään, ainakin omalla koneella, kohtuullisen luettavina. Uusiksi meni koodaus, mutta onneksi oli vielä tallessa jotain tuolla pään perukoilla.

 

 

Linkistä "Masa" löydät lisää kuvia ; )